Ja mitä sitten tapahtuukaan, kun luulee olevansa valmis?
Kohti kokonaisvaltaista ohjaajuutta -koulutus järjestettiin Luode-hankkeen aikana yhteensä neljä kertaa. Koulutuksen kohderyhmänä olivat nuorten kanssa työskentelevät kasvatus-, ohjaus-ja sosiaalialan ammattilaiset, joilla oli jo jonkin verran kokemusta elämyspedagogiikasta. Koulutus oli laajin ja monipuolisin kyseistä osaamista vahvistava ja syventävä koulutus Suomessa hankkeen aikana, jonka vuoksi se saavutti vuosittain suuren suosion. Hakijoita koulutuksiin oli vuosittain noin 100, joista mukaan valittiin 15-20 soveltuvinta. Haku koulutukseen oli avoin ja valinnoissa huomioitiin heterogeenisuus niin sukupuolen, ammatin kuin maantieteellisen sijainnin näkökulmista. Neljän vuoden aikana koulutukseen osallistui inspiroitunut joukko muun muassa nuorisotyöntekijöitä, psykologeja, työvalmentajia, terapeutteja, opettajia, kouluttajia, luonto-ohjaajia, mielenterveyshoitajia ja perhetyöntekijöitä. Koulutus toteutettiin Evon retkeilyalueella, Rahtijärven vanhan savottakämpän tunnelmallisessa ympäristössä. Koulutuksen kesto oli 6-7 päivää.
Koulutuksella haluttiin vahvistaa ja syventää osallistujien tietoja ja taitoja elämyspedagogiikasta ja kokemuksellisesta oppimisesta. Tavoitteena oli syventää osallistujien ymmärrystä ohjaajan roolista osana nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, sekä lisätä ymmärrystä elämyspedagogisesta prosessista, ryhmäprosesseista sekä turvallisen ryhmän elementeistä. Halusimme, että koulutus antaisi erityisesti rohkeutta soveltaa elämyspedagogiikkaa osana osallistujien omaa työtä nuorten parissa. Koulutuksen haluttiin myös tukevan monipuolisesti luovuutta, ihmisten kohtaamista, luontoympäristön hyödyntämistä osana omaa työtä sekä kunkin omaa ammatillista kasvua ja kehitystä.
Elämyspedagogiikka on työväline, eräänlainen kokonaisvaltainen tapa tarkastella ympäröivää maailmaa. Elämyspedagogiikka on kasvatuksellinen, oppimiseen tähtävää toimintaa. Se korostaa tietojen, taitojen oppimisen sijaan ihmisenä kasvamista, kehittymistä ja parempana ihmisenä olemista. Nuorten ohjauksessa tärkeää onkin se että nuori saa tukea kokonaisvaltaisesti; toiminnan tulee tukea sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista kasvua. Elämyspedagogisessa ohjaamisessa on kyse aidosta ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta. Ihminen on kokonaisuus, jonka perusolemukseen kuuluu kokonaisvaltainen suhde todellisuuteen. Tämä näkemys ihmisestä ajattelevana, tuntevana ja tekevänä kokonaisuutena on elämyspedagogiikan ydin. Osallistuja (lapsi, nuori tai aikuinen) on läsnä toiminnassa aina kokonaisvaltaisesti. Elämyspedagogisen toiminnan kolme keskeistä käsitettä ovat pää, sydän ja käsi. Nämä kolme osa-aluetta edustavat elämyspedagogiikan syvintä ydintä ja arvoperustan.
Näiden kolmen keskeisen käsitteen kautta kehitetään osallistujia kohti osallistumista, vastuullisuutta, myötätuntoa, luonteenlujuutta, suvaitsevaisuutta, lähimmäisen rakkautta, yhteisöllisyyttä ja auttamisen halua. Pään, käden ja sydämen avulla voidaan oppimisessa kehittää kokonaisvaltaisesti kaikkia persoonallisuuden osa-alueita.
Oppimisympäristönä on usein luonto, jossa tehtävät aktiviteetit ja toiminnot ovat kurssilla kasvatuksen ja oppimisen välineitä, ei itsetarkoitus. Elämyksiä voivat tarjota myös taiteeseen tai draamaan liittyvät elementit.
Kohti kokonaisvaltaista ohjaajuutta-koulutuksiin sisällytettiin elämyspedagogiikan teoriaa, reflektointia, taidepedagogiikkaa, elämyspedagogista ohjaamista ja ohjaajuutta sekä harjoitteita, identiteetin rakentumista osana sosiaalista prosessia, kokemuksellista oppimista sekä non-verbaalista ja verbaalista viestintää osana ihmisten kohtaamista. Koulutuksista vastasi kaksi pääkouluttajaa, joiden lisäksi kurssilla vieraili kouluttajia Outward Bound Finland ry:stä, Suomen Urheiluopisto Vierumäeltä sekä Taideyliopistolta. Yhdistämällä monipuolista osaamista ja näkökulmia luotiin voimaannuttava kokonaisuus, jolla tuettiin osallistujien ymmärrystä juuri kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta, ohjaamisesta ja ohjaajuudesta. Osallistujille haluttiin antaa mahdollisuus laaja-alaiseen ja oman toiminnan reflektiviisyyteen pohjaavaan oppimiseen kokemusten, elämysten ja oivallusten avulla.
Koulutuksen jälkeen osallistujat kertoivat saaneensa teorian ja käytännön syventämisen lisäksi vahvistusta omaan suuntaansa ja se oli rikastanut näkökulmia omaan itseen ja omaan toimintaan ammattilaisena. Lisäksi koulutusten koettiin tuoneen merkityksellisiä kohtaamisia ja verkostoja sekä antaneen laaja-alaisesti uusia ajatuksia ja uusia lähestymistapoja omaan työhön. Erityisen merkitykselliseksi osallistujat kokivat turvalliseksi muodostuneet ryhmät, joiden sisällä he kokivat saaneensa oppia ja oivaltaa asioita omasta itsestään, toisista ja ympäröivästä maailmasta kiireettä ja kannustavassa hengessä.
Erään osallistujan palaute koulutukseen osallistumisesta kuvaa hyvin sitä, mitä voi tapahtua, kun on avoin uuden oppimiselle ja kohtaamiselle:
Lähdin reissuun luottavaisin mielin. Olin mielestäni vakaalla pohjalla, valmiina ammentamaan kouluttajilta uusia asioita itselleni. Olin valmis. Ja mitä sitten tapahtuu, kun luulee olevansa valmis? Joku tai jokin muistuttaa sinua siitä, ettet koskaan ole valmis.
En osannut odottaa sydämeni läikkyvän vesisaavin tavoin aamupalaa laittaessa. En odottanut kyyneleideni valuvan poskia pitkin metsäjoogassa. Tai sitä, miten suurta turvaa sai tuntiessa vieressä olevan ihmisen hihan koskiessa omaan hihaan ringissä seisoessa, silmät kiinni. Tai miten etuoikeutetuksi ja ylpeäksi tunsi itsensä saadessaan hihamerkin.
Ja minkä määrän mieleenpainuneita pieniä, mutta tunteikkaita tai tärkeitä hetkiä saikaan kokea! Ja mikä valtava merkitys pienille lapuille kirjoitetuilla sanoilla onkaan!